Elämme sosiaalisen median maailmassa ja välillä raja yksityisen ja julkisesti jaetun välillä saattaa hämärtyä. On tilanteita, jolloin omat ja oman perheen asiat haluaisi pitää itsellä ja vain itsellä, eikä vuotaa tapahtumia julkisuuteen, kaikkien tietoisuuteen.
Joskus jonkun ystäväni facebook-”seinälle” on alkanut ilmestyä onnitteluita uuden perheenjäsenen saapumisesta. Välttämättä tämän ystävän tilapäivityksissä ei ole ollut mainintoja edes odotuksesta, saatikka sitten vauvan syntymästä. Ihmiset eivät kuitenkaan aina ymmärrä tällaista tapaa toimia ja innostuneena kirjoittelevat vauvantuoksuisia onnitteluitaan. Mutta me ihmiset olemme erilaisia ja mikä toiselle on ihana huomionosoitus, saattaa toiselle olla tunkeutumista yksityiselämään.
Aina ei ole pelkästään kyse siitä, miten kukin omaa yksityisyyttään suojelee. Entäpä sitten, jos synnytyksessä onkin tapahtunut jotain yllättävää; Äiti ja vauva ovat esimerkiksi teholla taistelemassa hengestään, ja sitten tieto vauvan syntymästä on vuotanut julkisuuteen jonkun hyvää tarkoittavan toimesta? Tai mitäpä jos synnyttänyt nainen on kokenut synnytyksensä traumaattiseksi ja hämmentyneenä makaa osastolla peiton alla itkien, vauvaa rintaansa vasten puristaen. Miltä tuntuvat ihmisten hyvää tarkoittavat onnittelut tilanteessa, jossa itse on valtavan häpeän ja ahdistuksen vallassa yrittäen käsittää mitä juuri on tapahtunut, tilanteessa jossa itse haluaisi olla mieluummin kuollut kuin elossa?
”Mutta loppujen lopuksi, jos vain vauva on kunnossa, niin mitä se haittaa että tieto tulee julki? Loppu hyvin, kaikki hyvin!” Tällaisen kommentin sain itse eräältä tutultani tätä asiaa pohdiskellessani. Vaan me synnytystrauman kokeneet tiedämme, ettei asia ole näin yksinkertainen. Niinpä toivoisin kanssakulkijoiltamme hienotunteisuutta myös tilanteissa, jotka ulospäin vaikuttavat olevan hienosti. ”Vauva syntyi, äiti ja lapsi voivat hyvin!” on tavallinen viesti juuri synnyttäneeltä perheeltä, mutta se ei kerro kuitenkaan sitä, onko äidillä kaikki henkisesti hyvin synnytyksen jälkeen.
Kerttuliisa
Loppu hyvin, kaikki hyvin? 